Stefan Forsén
Texter, tal och reflektioner om kyrka, ledarskap och samhälle.
Senaste tal
Neitsyt Maria – ikoneja ammuslaatikoissa
Hyvä juhlaväki, distinguished guests,
Helsingin seurakuntayhtymän puolesta minulla on ilo toivottaa teidät tervetulleiksi tänne Lauttasaaren kirkolle. På Helsingfors kyrkliga samfällighets vägnar har jag glädjen att hälsa er varmt välkomna till Lauttasaaren kyrka.
On hienoa, että olette mukana tämän ainutlaatuisen näyttelyn avajaisissa. Tänään kohtaamme taidetta, joka puhuu hiljaa mutta voimakkaasti. Taidetta, joka syntyy kärsimyksen keskeltä, mutta joka kantaa mukanaan toivoa ja rakkautta.
I would like to thank the representative of the Embassy of Ukraine in Finland for the remarks we just heard. Your presence here is significant to us. It reminds us that even though wars tear the world apart, the bond between people and allies does not break. I also want to thank you for your efforts and good cooperation in making this exhibition possible.
These icons give us a thought-provoking perspective on the ongoing war in Ukraine – a war that has continued for far too long and has led to immense suffering and sacrifice.
Hyvät läsnäolijat, tämä näyttely pysäyttää. Den här utställningen stannar upp oss. Den tvingar oss att se – och att känna.
Ikonit on maalattu Ukrainan taistelualueilta löydettyjen ammuslaatikoiden kansille. Materiaali on raaka ja pelottava. Silti teokset onnistuvat kuvaamaan elämää, lempeyttä ja pyhyyttä. Ne kertovat siitä, miten väkivallan väline voi muuttua rukouksen ja lohdutuksen merkiksi.
Mariaa ja Jeesusta esittävät ikonit muistuttavat meitä lapsista, jotka on viety pois kodeistaan, ja äideistä, jotka heitä kaipaavat. Dessa bilder talar om barn som ryckts bort från sina hem och om mödrar som väntar. Nämä ikonit antavat äänen näille vaietuille kohtaloille ja rohkaisevat meitä toimimaan rauhan puolesta.
Näyttelyssä esillä olevien ikonien takana on kolme ukrainalaistaiteilijaa: Sonya Atlantova, Oleksandr Klymenko ja Herman Klymenko. Heidän töidensä kautta sanoma Ukrainan sodasta ja venäläisten vangeiksi joutuneista lapsista on kuulunut ympäri maailmaa – yli sadassa kaupungissa, parlamenteissa, kirkoissa ja kulttuurilaitoksissa.
Helsingin seurakunnille on merkityksellistä liittyä tähän jatkumoon ja tuoda omalta osaltaan viestiä kuuluviin: Emme saa unohtaa Ukrainaa. Emmekä ukrainalaisia.
Dear guests, this exhibition is a testimony of courage and of the human spirit that refuses to give in to darkness. These icons show how faith and art can carry us when words are not enough. They invite us to stand with those who suffer and to keep believing that peace is possible.
For us in the Helsinki Parish Union, this exhibition is part of our calling. Me haluamme olla yhteisö, joka suojelee ihmisarvoa ja rakentaa sovintoa ja rauhaa. Ett samfund som värnar människovärdet och bygger försoning och fred.
Yhteisö, joka tuo ihmisiä yhteen eri taustoista. Yhteisö, joka kantaa kristillistä toivoa tulevaisuudesta – vaikka ympärillämme kaikki tuntuisi epävarmalta.
That is why we want to open this exhibition to all of you, as a space for prayer, silence and connection. Ikonit eivät ole vain taidetta. Ne ovat rukousta. Ikkunoita pyhään.
A word from Scripture fits this moment. In the Book of Jeremiah, God gives a promise: “For I know the plans I have for you,” declares the Lord, “plans to prosper you and not to harm you, plans to give you hope and a future.” (Jer. 29:11)
Hyvät kuulijat, haluan kiittää yhteistyökumppaneitamme: taiteilijoita, Ukrainan suurlähetystöä, Ukrainalaisten yhdistystä Suomessa sekä Lauttasaaren seurakuntaa. Tack till er alla som gjort denna utställning möjlig.
Parin viikon jälkeen ikonit jatkavat matkaansa Olarin kirkolle ja siitä eteenpäin eri puolille Suomea.
Muistuttakoon tämä näyttely kaikkia kävijöitä Jeremian kirjassa olevasta Jumalan lupauksesta: “Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11)
Tämä lupaus ei tarkoita, että maailmassa ei enää olisi sotia. Men den ger oss mod att tro att mörkret inte får sista ordet. Se valaisee tiemme ja kertoo, että viimeinen sana ei ole väkivalta, ei epätoivo, ei pimeys. Viimeinen sana on toivo.
May God bless you all. Jumalan siunausta. Gud välsigne er.